Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

Aivan sama kumpaa sukupuolta lapsi on, kunhan on jompikumpi

09.10.2015, hetahaapa

Suomen lain kuudenness pykälässä on määrätty jokaista kansalaista koskevat asetukset ihmisten yhdenvertaisuudesta. Laissa määritellyt perusoikeudet koskevat jokaista suomalaista ja maassamme laillisesti oleskelevaa ulkomaalaista ikään, sukupuoleen, uskontoon ja moneen muuhun mainittuun tekijään katsomatta. Suomen laki asettaa meidät kaikki samaan arvoasemaan ja suhtautuu neutraalisti kansalaiseen, synnyimme me sitten mateiksi tai maijoiksi. Miksi siis sininen on poikien väri ja tytöt leikkivät barbeilla?

Yksilöllisyyden unohtava yhteiskunta
Loistava esimerkki siitä, miten lakipykälistä huolimatta yhteiskuntamme rajaa sukupuolille määrättyjä lokeroita on subjektiivinen viestintä. Jo lapsesta asti eri viestimet tarjoavat meille kohdistettua viestintää – lastenkirjat, mainonta, oppikirjat, vanhempiemme opettamat tavat. Piia-Liisa Hakomäki ja Anu Järvelä kirjoittavat Pro gradu –tutkielmassaan siitä, miten matematiikan ensimmäisen luokan oppikirjoissa ilmenee sukupuolistereotyyppisyyttä ja miten lasten kuvientulkintaan liittyvässä käytöksessä ilmenee sukupuolisidonnaisuus. Tutkimuksesta selviää, että valtaosa lapsista valitsivat omalle sukupuolelle stereotyyppisesti osoitettuja ja vain alle kymmenesosa valitsi vastakkaiselle sukupuolelle suunnatun kuvan. Mistä tama käyttäytymismalli kertoo? Kiistatta siitä, että elämme yhteiskunnassa, jossa kasvamme tiettyihin sukupuolirooleihin. Tytöille pinkkejä rusetteja ja pojille rouheita autonrenkaita.

Äx potenssiin kaksi vai äx kertaa yy?
Biologisesti yksilöiden määrittely naaras- ja urossukupuoleen on selkeää. Fyysisiä tekijöitä ei auta kieltää – tuo on pimppi ja tuo on pippeli. Ihmisolento on kuitenkin psyykkis-fyysinen kokonaisuus, johon vaikuttaa myös sosiaaliset tekijät. Miten siis suhtautua esimerkiksi transsukupuolisuuteen? Mieleltäsi ja sielultasi koet itsesi mieheksi, mutta sen yhden Y-kromosomin tilalle putkahtikin tuplana äxää. Yhteiskuntamme jaottelee meidät lähes poikkeuksetta joko naisiksi tai miehiksi, välimuotoa ei ole. Paitsi luodessasi gmail-tiliä: nainen; mies; muu, mikä.
G-mailin mahdollistama sukupuolen vapaampi määrittely ei kuitenkaan riitä tasa-arvoisen kohtelun saavuttamiseen. Sosiaalista asemaa ajatellen itsensä ja oman sukupuolensa kanssa ristiriidassa eläminen on raskasta yksilölle ja mahdollisesti hänen lähipiirilleen. Sukupuolirajojen määrittely ei rajoitu vain byrokraattisiin tilanteisiin, vaan se vaikuttaa myös transsukupuolisten arkielämään: valitako naisille vai miehille suunnatut kylpytilat? Onko minulla oikeus osallistua naisille suunnattuun tukiryhmään? Saanko yhä edelleen jatkaa miesten taidepiirin maanantairyhmässä? Mihin mina kuulun? Miksen ole normaali?

Sukupuolinen suhteellisuusteoria
‘’Normaali’’ on häilyvä käsite, jonka kokeminen on yksilöllistä. Siihen, miten tulkitsemme käsitteen, vaikuttaa voimakkaasti kulttuuri, jossa kasvamme. Kasvuympäristö ja siinä solmimamme sosiaaliset suhteet vaikuttavat väistämättä käsityksiimme siitä, mikä on yleisesti hyväksyttävää ja mikä on normaalia. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että normaali on häilyvä käsite. Madventures-sarjassakin se on nähty: tavat ja tottumukset muovautuvat ympäristön mukaan: esimerkiksi länsimaisittain tsempiksi tulkittu peukalon näyttäminen Lähi-Idän maissa koetaan asiattomana ja epäasiallisena eleenä, samoin peukalon ja etusormen muodostama OK-ele. Filippiiniläiset tulkitsevat lanteilla lepuutetut kädet riidanhaluisuudeksi. Thaimaassa ja Indonesiassa jalat tulee pitää piilossa – ne koetaan likaisiksi. Eli thumbs down, ystävät.
Omaan sukupuoliseen minuuteen vaikuttanutta viestintää on haasteellista arvioida näin vuosien jälkeen. Olen kasvanut lapsuuden, jossa eri viestintäkanavat olivat huomattavasti nykyaikaisia suppeammat, ei ollut älyvempaimia eikä somea. Olen kuitenkin kasvanut ‘’stereotypiseksi naiseksi’’, joten menneisyydessä ulkoisia vaikuttimia on väistämättä ollut. Olen kiinnostunut hyvinvoinnista ja muodista, pidän kauniista sisustuselementeistä ja siitä, että kynteni ovat lakatut, mutta. Se kuuluisa mutta. Minussa on myös roisimpi, maskuliininen puoli ja osaan tehdä perinteisiä ‘’miestenhommia’’. Vaihdan palaneen lampun, leikkaan nurmikon ja putsaan tukkeutuneen kylpyhuoneen likakaivon. Rakastan vauhdin hurmaa moottoripyörän selässä ja huudan kiusallisen kovaa Suomi-Ruotsi –lätkämatsissa.

Kaikesta uhkuvasta uroudestani huolimatta koen olevani ‘’normaali’’ nuori nainen. Normaalius on harhakuvaa ja röyhkeää yleistystä ja tama tulisi huomioida myös lapsille suunnatussa viestinnässä. Rajausta tyttöihin ja poikiin ei tulisi tehdä biologisen sukupuolen perusteella, vaan markkinointiviestinnällisesti olisi tärkeää huomioida myös psyykkinen ja sosiaalinen sukupuoli. Viestinnässä tulisi pyrkiä neutraaliuteen ja huomioida kohderyhmän jäsenet yksilöinä. Ihmisinä, ei tyttöinä ja poikina. Näin lapset saisivat kasvaa vapaammassa ympäristössä, joka olisi ensimmäisiä, merkittäviä askelia kohti hyväksyvämpää yhteiskuntaa ja sallivampaa sosiaalista ilmapiiriä. Olet normaali ihminen, olit sitten tyttö, poika tai joku muu, mikä. Normaali on illuusio. Mikä on normaalia kärpäselle, saattaa olla katastrofi hämähäkille.


2 vastausta

  1. designseamk sanoo:

    Hyvä!
    Artikkeli on minun mielestäni valmis. Laita se wordina tai pdf:nä moodleen populaariartikkelin VALMIS-lokeroon, niin voin sen arvioida siellä.
    terv Vuokko

  2. designseamk sanoo:

    Hyvä Heta, tässä korjausehdotukset:
    – väliotsikot – esim. kappaleidne väleihin – helpottavat lukemista – myös kappalejakoja voisi lisätä, se antaisi tekstille ilmavuutta ja myös luettavuutta paremmin
    – ”… analysoivat tutkielmassaan oppikirjoja laadullisin menetelmin, muodostaen kuva-analyysin muuttujat tutkimuksensa teoriapohjaan. Tutkimuksen muuttujat olivat hahmo tai henkilö, toiminta tai väline, roolivaatetus sekä väri. Kuvat jaettiin pääluokkiin: feminiininen, maskuliininen ja neutraali. Pääluokkiin jaon jälkeen Hakomäki ja Järvelä valitsivat kustakin kuva-analyysin pääluokasta kaksi tyypillisintä kuvaa, jotka esiteltiin tutkimuksen kohdejoukolle, eli otokselle.” – tämän osan voit jättää kokonaan pois – tyyliltään tutkimusartikkelimaista tekstiä, eli popularisoidussa artikkelissa kerrotaan vain tulokset
    – G-mail –tiliä – tarkista kirjoitusmuoto, nyt vaikuttaa vähän oudolta, kun on tottunut näkemään gmail-tili -nimellä – pieniä kirjaimia voi käyttää tällaisista vakiintuneista palveluista kuten esim. facebook ja internet
    – katsotaan seuraav versio vielä uudestaan
    terv Vuokko

Vastaa