Design blogit

Pin-upilla tarkoitetaan perinteisesti valokuvaa tai kuvitettua kuvaa hyvin aistillisesta ja seksuaalisesta naishahmosta. Pin-up oli suosituimmillaan toisen maailmansodan aikana, jolloin amerikkalaiset sotilaat ripustivat kuvia kauniista naisista nastoilla seinille, josta sana pin-up johtaa juurensa.
Pin-up alkoi kehittyä 1800-luvulta lähtien ja se on ottanut vaikutteita mm. 1800-luvun pornografiasta, teknologian ja varsinkin valokuvauksen kehityksestä sekä burleskista, joka on 1800-luvulla syntynyt teatraalinen varietee-esitys. Burleskissa, kuten myös pin-upissa, on usein tehty liitto naisten seksuaalisuuden ja huumorin välille.
Taiteilija Charles Dana Gibson loi Gibson Girlin 1900-luvun alkupuolella ja se oli ensimmäinen kuvitettu naisellisuuden stereotyyppi. Gibson Girlin kuuluisuus vaikutti teollisen ajan muutoksiin, jolloin naiset alkoivat enenevässä määrin muuttua yhteiskunnan itsenäisiksi jäseniksi perinteisten äiti/vaimo/tytär -rooliensa vastakohdiksi. Koska kuvituksissa naiset pystyivät tekemään mitä huvitti ja ilman vastuuta tekojensa seurauksista, Gibson Girliä pidettiin rohkeana ja itsevarmana naisena; aikana, jolloin naiset kävivät itsenäisyyskamppailua yhteiskuntaa vastaan.
Alberto Vargas ja George Petty olivat tunnetuimpia pin-up -kuvittajia 1930-1940-luvuilla. Petty Girl oli kuvattu sporttisena ja hieman hupsuna ja naiivina ja kuvien ohessa oli usein jokin humoristinen kuvatekstin tyylinen lause. Pettylle oli tyypillistä myös hyvin vähäinen taustan käyttö ja loppujen lopuksi kuvitukset olivat niin pelkistettyjä, että ainoastaan hohtava ja paljastettu iho oli maalattu huolellisesti. Vuonna 1940 Alberto Vargas palkattiin Pettyn sijaiseksi ja alkuun Varga Girl muistutti paljon Petty Girliä samantyylisillä kuvateksteillä sekä rekvisiitalla. Kuitenkin nainen oli dramaattisempi, taiteellisesti kuvitettu eikä naiiviudesta ollut jälkeäkään. Varga Girlin seksuaalisesti itsetietoinen asenne kummastutti mieskatsojia, mutta vetosi naiskatsojiin paremmin kuin George Pettyn ”bimbo”.
1950-lukuun mennessä kuvittaja Gil Elvgrenistä tuli yksi tunnetuimpia pin-up –taiteilijoita Amerikassa. Elvgrenin suurin vahvuus oli taustojen innovatiivinen käyttö, luoden koomisia tilanteita, jotka jotenkuten oikeuttivat alastomuuden paljon hienostuneemmalla tavalla. Tällä tavalla Elvgrenin pin-upit olivat merkityksellisiä niiden uskaliaissa, kieli-poskella kuvatuissa tilanteissa, joissa vahingossa seksikäs tilanne tapahtui täydellisen viattomalle periamerikkalaiselle tytölle.
1950-luvun jälkeinen ilmapiiri suosi naisten palaamista kodin piiriin, jolloin pin-up-genre alkoi hiljalleen hiipua. Naisten odotettiin sopeutuvan jälleen äidin/vaimon-rooleihinsa, kun miehet palasivat sodasta vaatimaan työpaikkojaan takaisin. Vaikka pin-up ei ole missään vaiheessa kokonaan kuihtunut pois, se on kulta-aikansa jälkeen muuttunut paljon klassisesta pin-upista.