Design blogit

Suomen koulutusjärjestelmä on hyvin arvostettu maailmalla, mutta kotimaassa olemme huolissamme siitä, miksi lapset eivät viihdy niin hyvin enää koulussa. Teknologia on huipussaan ja sitä kehitetään koko ajan lisää. Teknologia tuo meille suurta apua esimerkiksi sairaanhoidossa ja teollisuudessa. On totta, että ilman sitä emme pärjäisi. Mutta tarvitsevatko pienet lapset sitä tosiaan niin paljon oppimiseen koulussa?

Kun aloitamme ala-asteen ensimmäisen luokan, rupeamme opettelemaan ensimmäiseksi aakkosia ja numeroita. Niiden jälkeen seuraa lukemisen ja laskemisen opettelu. Jo näihin perusasioihin löytyy opetuspelejä ja -sovelluksia Ipadeista ja tablettitietokoneista sekä muista älylaitteista. Tarvitaanko niitä perusasioiden opettamiseen? Jos lapset eivät saa itse konkreettisesti  harjoitella kirjaimien piirtämistä niin miten he oppivat esimerkiksi motorisia taitoja? Tai miten he ylipäätään oppivat oikeasti mitään, kun tietokoneet tekevät sen heidän puolesta? Uskon, että yksi syy motivaation katoamiseen on se, ettei itse saa enää tehdä niin paljon. Lapset ovat rohkeita kokeilemaan ja oppimaan ja haluavat itse tehdä asioita.

Motivaatiota voi lisätä luovuuden keinoin ja opettamiseen tulisi lisätä perinteisiä menetelmiä. Lapset tykkäävät leikkiä, askarrella, piirtää, laulaa, juosta ulkona ja pelata yhdessä erilaisia pelejä. Ja niin heidän kuuluukin tykätä, he ovat lapsia! Kaikki edellämainitut asiat lisäävät lapsen luovuutta. Luovuus taas kasvattaa heidän ongelmanratkaisukykyään sekä rohkaisee heitä ja tukee oppimista. Sen avulla voi löytää uusia ulottuvuuksia oppimiseen.

Luovuus on osa hyvinvointia. Sen avulla lapsi yksilöityy sekä keksii keinoja kuinka itse voisi toimia erilaisissa tilanteissa. Mielekäs tekeminen on tasapainossa lapsen itselleen asettamien haasteiden kanssa, jolloin hän jaksaa tehdä rauhassa tehtävän alusta loppuun. Kun koulussa käytettäisiin enemmän lapsille mieleisiä tapoja työskennellä, kasvaisi silloin heidän mielenkiintonsakin koulun suhteen.