Design blogit

Sambian yliopiston asuntolassa on hyvinkin normaali käytäntö, että yhdessä alle 20 neliön huoneessa majaansa pitää kuusi henkilöä. Perus kahdenhengen huonettakin voi ihan hyvin asuttaa kahdeksan opiskelijaa. Suomalaisen opiskelijan korviin tämä saattaa kuulostaa painajaiselta. Jos meiltä kysyttäisiin, niin mehän emme mielellämme jakaisi edes kokonaista asuntoa kenenkään kanssa tai korkeintaan kumppanin/puolison kanssa. Vain muutama prosentti on ensisijaisesti hakemassa vuokra-asuntoa, johon muuttaa yhdessä kavereiden kanssa, ja vielä harvempi on halukas asettumaan opiskelijasoluun ventovieraiden kanssa. Mutta eikö tällainen ajatus maailma ole vähän ristiriidassa opiskelijoiden tunnetusti hyvän taloustilanteen kanssa. Luulisi että opiskelijat valitsisivat mieluiten halvimman vaihtoehdon eli soluasunto paikalliselta opiskelija-asuntosäätiöltä.

Soluasunto on yleensä asuinhuoneisto, jossa jokaisella asukkaalla on oma huone ja yhteinen keittiö sekä kylpyhuone. Joissakin soluissa voi myös olla huonekohtainen kylpyhuone tai wc. Tällaisen opiskelija-asunnon hyviin puoliin kuuluu myös se että vesi- ja sähkölaskut sekä Internet yhteys kuuluvat yleensä vuokraan. Tämän lisäksi asukkailla on käytössä yhteiset pyykki- sekä saunatilat, joissakin tapauksissa myös kuntosali. Kaikki tämä ja yleensä halvemmalla kuin yksityiseltä. Silti moni kieltäytyy tarjouksesta, koska naapurit ovat mölyapinoita ja käppikset ovat ihmishirviöitä jotka sotkevat, syövät ja rikkovat toisten omaisuutta. Suomalainen nuori kaipaa omaa rauhaa sekä haluaa määrätä itse elämästään ilman että tarvitsee ottaa kanssa-asuvaa huomioon. Suomalaisella on tarve yksityisyyteen ja hän on valmis maksamaan siitä.

Mitä yksityisyys oikeastaan on ja onko se meille niin tärkeää, että siitä kannattaisi pulittaa pidempikin penni. Yksityisyys ei ole yksiselitteinen käsite, mutta lyhykäisyydessään se tarkoittaa itseään koskevaa tiedon hallintaa, fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta, mahdollisuutta kontrolloida ihmissuhteiden etäisyys- ja läheisyyssuhdetta sekä estää ulkopuolisen tulon elämään, mahdollisuutta vetäytyä väliaikaisesti sosiaalisista kanssakäymisistä, arvokkuuden tunnetta sekä riippumattomuutta, joka tukee itsemääräämistä.

Onko yksityisyys tärkeää. Tutkimuksissa on havaittu että rotat häiriintyvät, jos niille ei anneta tarpeeksi omaa tilaa. Ihmisen yksityisyyden tarpeen voi siis ehkä rinnastaa muiden eläinten tarpeeseen omata reviiri. Eli syy miksi ihminen kaipaa yksityisyyttä voi olla biologinen. Psykologisesti yksityisyys on tärkeää ihmisen identiteetin ja itsekunnioituksen kehittymisen kannalta. Kun ihmisellä on mahdollisuus yksityisyyteen hän oppii ymmärtämään itsensä yksilönä eikä vain osana massaa.

Täysin yksin ei nuoren opiskelijan kuitenkaan kannata jäädä, sillä ulkopuoliseksi jäämisen tunne johtaa yleensä yksinäisyyden tunteeseen ja mielenterveydellisiin ongelmiin. Yksilön identiteetin muodostuminen vaatii myös yhteisöä eli joukkoa muita ihmisiä joita yhdistää jokin asia kuten esimerkiksi aate, sukulaisuus, talous tai asuinalue. Yhteisöllisyys eli yhteisön jäsenien välinen toiminta/kommunikointi auttaa yksilöä ymmärtämään oman paikkansa ryhmässä sekä kasvattaa ymmärrystä muista ihmisistä. Yhteisöllinen asuminen taas on asumisen muoto, jossa asukkailla on yhteisiä tiloja ja niissä mahdollisesti tapahtuvaa yhteistoimintaa. Eli mm. solussa asuminen on yhteisöllistä asumista.

Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee sekä yksityisyyttä että yhteisöä, johon hän kuuluu. Tästä syystä yhteisöllisessä asumisessa pitäisi olla mahdollisuus yksityisyyteen. Ja soluasumista kammoksutaan ehkä juurikin siksi että pelätään yksityisyyden menettämistä. Kuitenkin liiallinen yksityisyys voi muuttua yksinäisyydeksi ja koitua ihmisen kohtaloksi.

Yhteisöllisessä asumisessa on potentiaalia syrjäytymisen ehkäisemisessä ja yhteisöllisen asumisen hankkeet ovatkin yleistyneet vanhusten parissa. Näin vanhukset saisivat apua, seuraa ja vertaistukea toisiltaan. Mutta nuorten keskuudessa yhteisöllisellä asumisella on vielä negatiivinen kaiku. Ehkä vanhempien helmoista muuttaneilla on vain liian kova hinku päästä päättämään ja elämään yksin sekä kokemaan yksityisyyttä.