Design blogit

Suurinosa lastenkirjoista näyttävät samanlaisilta ja ovat samoilla tekniikoilla tehtyjä. Samaa tylsää vesiväriä tai puuvärejä. Monesti myös typografia, eli otsikot ja teksti, ovat aseteltu miten sattuu ja kirjoissa on valkoinen sivu täynnä tekstiä ja toisella sivulla kuva. Eikö kirjan tekijälle tule mieleen käyttää tekstiä osana kuvitusta ja tehdä siitä mielenkiintoisempaa, tai edes taittaa se hyvin! Pidetäänkö tällaisia kirjoja perinteisinä lastenkirjoina, ja senkö takia niitä ostetaan? Miksi aliarvioimme lapsia tylsillä kuvilla ja huonolla taitolla?

Onko tällä sitten mitään väliä? Jos kaikki kirjat ovat samanlaisia, miksi niihin pitäisikään panostaa enempää? Itse koen asian niin että lapset tykkäisivät myös erilaisista tyyleistä, jo pelkästään sen takia että ne poikkeaisivat joukosta. Näitä erilaisia tyylejä voisi olla nykyaikana esimerkiksi digitaalinen kuvitus. Digitaalinen kuvitus voi kuulostaa muoviselta ja kylmältä, mutta digitaalisessa kuvittamisessa on niin paljon eri ulottuvuuksia, joita voisi hyödyntää lastenkirjojen kuvittamisessa.

Hyvää typografiaa taas tarvitaan aina. Hyvä typografia tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että teksti on helposti luettavaa. Pitäähän tekstin olla lapsia varten mahdollisimman helposti luettavaa, ja pitää sen olla luettavaa myös aikuiselle, joka kirjoja lapsille lukee. Sivutetaanko taitto ja typografia lastenkirjamaailmassa liian usein sen takia, että keskitytään pelkkiin kuviin ja tarinaan? Hyvä typografia ja taitto tukee myös kuvitusta ja tarinaa ja nostaa ne uudelle tasolle ja tekee niistä arvokkaampaa. Kuinka ikävältä näyttäkään, kun on mahtavaa kuvitusta kirjassa, joka on muuten tuotettu huonosti.

Kun kuvitus, taitto ja typografia ovat hyviä, se myös myy paremmin. Siitä olen varma. Joten miksi sitten ei panosteta enemmän? Tekemässäni kyselyssä Mirva Liimatta kokee, että yksi osasyyllinen voi olla liian pienet resurssit. Saman suuntaisesti ajattelee toinen kyselyyn osallistunut, Satu Kettunen, joka uskoo kirjojen huonon taiton johtuvat kustannusalan kiireestä ja kustannustehokkaasta ajattelusta, ja että luotetaan kuvitukseen ja tarinan myyvän tarpeeksi. Kettunen kuitenkin toteaa että laadukkaissa lastenkirjoissa kyllä keskitytään myös taittoon. Mielestäni lastenkirjan tekijöiden kannattaa tajuta se mahdollisuus, että koko kirjasta voi tehdä taideteoksen.

Soveltaen lastenkirjoihin lehtimaailmaa ja niiden kansia, Lasse Rantanen toteaa kirjassaan ”Mistä on hyvät lehdet tehty?” että samankaltaisuus ei ole kilpailuvaltti. Omaleimaisuus auttaa aina erottumaan kilpailijoista. Miksi sitten lehdet ovat niin samanlaisia voimakkaan silmiinpistävästi? Voiko olla niin, että kilpailu on niin kovaa, että erilaista ei uskalleta tehdä. (Rantanen 2007,86) Tämä sama ajatus pätee myös lastenkirjojenmaailmaan.

Kannustan siis kaikkia lastenkirjojen kuvittajia rohkeasti kokeilemaan uutta, uusia tekniikoita ja yhdistämään graafikon taidot ja luomaan kirjasta muista myönteisesti erottuvan teoksen!

Rantanen, L. 2007. Mistä on hyvät lehdet tehty?. 1. p. Hill and Knowlton Finland Oy.